Hiljaisuus ennen myrskyä 19-vuotiaan nuoren näkemyksiä politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Yhdessä syrjäytymistä vastaan

Miettiessäni kuntavaaleihin vaaliteemojani tutkailin tarkkaan Espoon Vihreiden vaaliohjelmaa. Yksi kohta herätti huomioni heti. Edistetään hyvinvointia ja tasa-arvoa – ennaltaehkäisy kannattaa. Esimerkkinä siinä mainittiin muun muassa Etsivä nuorisotyö ja Vamos Espoo.

Olen itse elävä esimerkki siitä, kuinka paljon hyvää noiden kaltaiset asiat voivat tehdä nuorelle, joka kärsii syrjäytymisestä, yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista – tai vain yhdestä tai kahdesta näistä. Olin lopettanut lukion kesken, eikä minulla ollut mitään tietoa tulevaisuudesta. Aloitin Vamoksessa ja olin siellä kaikkiaan vuoden, enkä senkään jälkeen vielä tiennyt oikein tulevaisuudesta, jonka takia lähdin VALMAan, ammatillisisiin perusopintoihin valmentavaan koulutukseen. Vaikka en tulevaisuudesta saanut selkoa vielä Vamoksen aikoihin, sain sieltä kuitenkin paljon.

Sain Vamoksesta valmiudet tähän elämään, jota nyt elän. Opin parempaa elämänhallintaa, tajusin, mitä aikuisuus tarkoittaa ja mitä vastuita minulle tulee, kun täytän kahdeksantoista. Sain ystäviä, joista joihinkin olen edelleen jonkun verran yhteyksissä. En tiedä, missä olisin nyt ilman Vamosta. Ehkä opiskelisin ammattikoulussa alaa, joka ei oikeasti kiinnostaisi, enkä olisi nyt kuntavaaliehdokkaana. Vamoksessa minulle opetettiin, että unelmointi on hyvästä, unelmointi kannattaa ja unelmia täytyy tavoitella. Se on yksi tärkeimmistä ohjenuoristani elämässä. Olin hukassa oleva nuori, jota opastettiin kädestä pitäen eteenpäin elämässä.

Jo minun Vamoksessa ollessani oli puhetta siitä, kun rahoitusta ei tule ja tulevaisuus on epävakaa toiminnan suhteen. Edelleen Vamos on olemassa ja opettamassa toivon mukaan samoja asioita yhä uusille ja uusille nuorille, jotka toivon mukaan joskus tavoittavat unelmansa.

Mikä Vamos edes on, saattaa moni ehkä miettiä. Se on Helsingin Diakonissalaitoksen ryhmätoimintaa syrjäytyneille ja syrjäytymisuhassa oleville nuorille. Näin selitin kaikille, jotka minulta sitä kysyivät. Se saa rahoituksensa Diakonissalaitokselta ja kaupungilta. Vamoksia on ainakin Espoossa, Helsingissä ja Turussa, ja soisin kyseisen konseptin leviävän myös muualle Suomeen mahdollisimman laajalle. Mutta koska se pystyy toimimaan kunnan rahoituksella, myös kuntien tuki on tärkeää.

Jotkut ehkä ajattelevat, ettei ole järkeä rahoittaa sellaista toimintaa, josta ei ole edes varmaa, että tuleeko nuorista vielä niin sanottuja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, jotka tulevat maksamaan takaisin Vamokseen kulutetut verovarat. Siinä on järkeä. Syrjäytyneillä nuorilla on usein mielenterveysongelmia, jotka maksavat paljon kunnille. Vamoksen kaltaiset toiminnat voivat joko ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia tai jopa auttaa niistä paranemisessa. Kun nuori saa säännöllistä sisältöä elämään edes kerran viikossa, se auttaa jo paljon. Vamoksen kautta näin myös, kuinka useat nuoret pääsivät työkokeiluun, pääsivät vähitellen kiinni työelämään ja saivat opiskelupaikan. Vamoksessa meillä oli hyvät, ammattitaitoiset ja vastuulliset työntekijät, jotka huolehtivat siitä, että emme jääneet Vamoksesta lähdettyämme tyhjän päälle. Tietysti siinä piti olla itsekin aktiivinen ja hyväksyä se apu, jonka sieltä sai – vieläpä ihan ilmaiseksi.

Vamos Espooseen ei mahdu kovin montaa nuorta, ei lähellekään niin monta kuin Espoon kokoisessa kaupungissa olisi tarvetta. Samanlaista toimintaa pitäisi olla enemmänkin tarjolla ja myös avoimemmin. Ei Vamosta löydä, jollei osu juuri oikealle nettisivulle, keskustele juuri oikean ihmisen kanssa tai tunne juuri oikeita ihmisiä. Senkin jälkeen voi mennä kuukausia ennen kuin siellä pääsee aloittamaan.

Jos minut valitaan Espoon valtuustoon, aion edistää syrjäytyneiden nuorten asioita ja pyrkiä saamaan Vamoksen ja Etsivän nuorisotyön kaltaiset toiminnot kaikkien nuorten kuuluviin. Kaikkien nuorten, joilla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa, eikä varsinkaan mitään suuntaa elämässä, tulisi tietää, että on olemassa mahdollisuuksia. Heidän kaikkien tulisi tietää, että vaikka sillä hetkellä oma tilanne tuntuu toivottomalta, he voivat olla lähes ihan mitä tahansa he haluavat, jos he vain lähtevät edistämään omia asioita. Se voi olla vaikeaa, en kiellä sitä, mutta minä olen tässä nyt ja en edes tajua, miten elämäni on päätynyt tähän pisteeseen vain kahdessa vuodessa. En tarkoita sitä, että kaikista syrjäytyneistä tai syrjäytymisuhan alla olevista nuorista pitäisi tulla poliitikkoja, vaan sitä, että unelmointi on hyvästä, unelmointi kannattaa ja unelmia täytyy tavoitella. Olette oman elämänne luojia ja on teidän päätöksenne, mitä haluatte tehdä elämällänne.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat