Hiljaisuus ennen myrskyä 19-vuotiaan nuoren näkemyksiä politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Kuntavaalit 2017: Kuka olen ja miten päädyin tähän pisteeseen?

Kun 19-vuotias nuori hakee kuntavaaliehdokkaaksi, voi ensin tulla kysymysksiä: Kuka hän on? Mitä hän tavoittelee ehdokkaana? Mikä on hänen motivaationsa ehdokkuuteen? Tietääkö hän mitään vai onko ehdokkaana olo yhtä sooloilua? Itse ainakin mietin näitä kysymyksiä omalta kohdaltani. Jos aloitan aivan alusta, miten edes päädyin tähän pisteeseen.

Viime kesänä Evolle, Hämeenlinnan kupeeseen, kerääntyi 17 000 partiolaista Suomen suurimmalle partioleirille. Siellä oli ohjelmaa laidasta laitaan, mielenkiintoisimpana seminaari sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemasta partiossa. Itse transsukupuolisena se herätti ajattelemaan, että vaikka itselläni niin sanottu kaapista ulos tulo sujui melko mutkattomasti, kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Aloin etsimään kanavaa, jota kautta julkaista mielipidekirjoitus erityisesti sukupuolivähemmistöjen asemasta partiossa. Muutaman sähköpostin jälkeen se löytyi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Heppu-lehdestä, josta sain oikein kolumnin paikan. Myöhemmin olen kirjoittanut myös Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen translaista. Kolumni yksin ei vielä riittänyt, tarvittiin enemmän kuin se. Vaikka Aito avioliitto -kampanja on mielestäni muuten täysin turha ja järjetön, tästä tilanteesta saan kiittää sitä, muuten olisi venynyt ainakin parilla vuodella tämä vielä. Kyseinen lakialoite sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta tuli eduskunnan käsittelyyn ja kuuntelin koko keskutelun täysistunnosta. Osan puheista vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Kirjasin kaikki argumentit ylös ja kumosin ne omilla vasta-argumenteilla eräässä Facebook-päivityksessäni. Tuntui upealta kuulla, kuinka eräs maaliskuussa voimaan astuvaa uutta avioliittolakia vastustava tajusi, että on turha vastustaa asiaa, joka on ihmisoikeus. Se iski lopullisen kipinän, halusin oppia vaikuttamaan, halusin saada ympärilleni yhteisön, jonka voimin voisin vaikuttaa enemmän kuin omassa blogissa tai Facebookissa.

Olen pitkään tiennyt, että jos lähden politiikkaan mukaan, puolueeni tulee olemaan Vihreät. Heidän arvonsa kohtaavat omani, he ajavat mielestäni hyviä asioita. Lähdin tutkimaan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton nettisivuja, tykkäsin Facebook-sivusta ja huomasin nopeasti mainoksen Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssista, joka sisältää viisi kurssiviikonloppua kotimaassa sekä noin viikon matkan Brysseliin tutustumaan EU:hun. Päätin hakea ja minut valittiin yhdeksi osallistujaksi.

Ensimmäisenä kurssiviikonloppuna oli ViNOn väentapaaminen samaan aikaan. Tutustuin upeisiin ihmisiin ja minua muun muassa yritettiin houkutella kuntavaaleihin ehdokkaaksi. Kieltäydyin kohteliaasti, koska ajattelin, ettei minulla ole tarpeeksi osaamista, tietoa ja taitoa. Toisena kurssiviikonloppuna meillä oli aiheena kuntapolitiikka, joka sai minut innostumaan. Tajusin, etten ole yksin Espoon valtuustossa, saan varmasti tukea ja apua, eikä kaikesta voi tietää kaikkea. Minua vinkattiin eteenpäin ja minulle vinkattiin oikeita ihmisiä, joihin olla yhteydessä. Lauantaina 26.11. oli Espoon Vihreiden syyskokous, jossa nimettiin lisää ehdokkaita ja oli upeaa lukea oma nimensä listalta. Kun kävelee pitkin Tallinnan katuja ja päättää käydä tarkistamassa tilanteen, saa outoja katseita, kun hihkuu onnesta ehdokkuutta. Tietysti minulle kerrottiin, että olen lähes varma, mutta että oikeasti!

En voi kieltää, etteikö minua pelottaisi, stressaisi tai ajoittain ehkä jopa ahdistaisi. Kaikkialta tulee niin paljon tietoa, että vaikka tiedonjanoinen ihminen olenkin, aivot tuntuvat tukkeutuvan kaikesta tiedon määrästä. Kännykkäni kalenteri on täynnä muistutuksia erilaisista asioista, kuten toivottavasti olet löytänyt jo vaalitilille toisen omistajanperehdy siihen tähän tuohon ja laita kampanjointitiimin Facebook-ryhmään kyselyä, milloin ensimmäinen tapaaminen. Siihen päälle, kun kalenterissa vielä lukee partio- ja kouluasioita sekä matkoja, se näyttää erittäin täydeltä.

Kerroin jo, miten olen päätynyt tähän pisteeseen, mutta en oikeastaan vastauksia alussa esittämiini kysymyksiin.

Kuka hän on?
Olen Aleksi Vesala, 19-vuotias mies, joka asuu Espoon Espoonlahdessa. Opiskelen Töölön yhteiskoulun aikuislukiossa ensimmäistä vuotta, olen tuleva kirjailija ja kirjoittaminen on suurin vahvuuteni.

Mitä hän tavoittelee ehdokkaana?
Minun tavoitteeni koskevat pääosin kaupunkirakentamista ja -suunnittelua, sekä nuoria ja vähävaraisia. Kun ennen ehdokashaastattelua mietin erilaisia asioita ja mihin haluan painottaa, löysin yllättävän kiinnostuksenkohteen, juurikin tuon kaupunkirakentamisen ja -suunnittelun. Espoo tarvitsee erittäin paljon uusia asuntoja, jotka huomioivat myös nuoret ja vähävaraiset. Haluaisin myös painottaa kaupunkisuunnittelun niin, että esimerkiksi Espoon keskuspuistoon ei koskettaisi laisinkaan. Haluan säilyttää metsät ulkoilualueina. Myös nuorten hyvinvointi ja vapaa-aika kiinnostaa. Miten ennaltaehkäistään nuorten syrjäytyminen? Minkälaisia virikkeitä jo syrjäytyneille nuorille pitäisi tarjoilla, jotta he pääsisivät vähitellen takaisin kiinni elämään? Muun muassa näihin asioihin keskityn omassa vaalikampanjassani vihreiden linjojen lisäksi.

Mikä on hänen motivaationsa ehdokkuuteen?
Kun motivoidun jostain, teen myös asian kunnialla loppuun. Motivaatio on minulle kuin ruokaa, se pakottaa minua eteenpäin suurella intohimolla. Minun motivaationi ehdokkuuteen on vaikuttaminen. Haluan vaikuttaa ja tehdä Espoosta paremman kaupungin meille kaikille. Haluan, että asukkaat voivat hyvin ja voimme olla ylpeitä siitä, että asumme Espoossa. Haluan myös itse jonain päivänä katsella onnellisena sitä, mitä kaikkea olen saanut aikaan valtuustossa ollessani. Jos nimittäin en pääse ensi keväänä, haen neljän vuoden päästä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Tietääkö hän mitään vai onko ehdokkaana olo yhtä sooloilua?
Tiedän ja en tiedä. Minä tiedän paljon joistain asioista, jotka voivat minua auttaa ehdokkaana. Toisaalta en välttämättä tiedä lainkaan joistain muista asioita. Minulla on kuitenkin jo muutamia ystäviä tukenani, he auttavat minua selvittämään asioita, he haluavat olla tukenani. Kampanjointitiimini on vielä täysin vaiheessa, mutta luotan jo tämän hetkisiin ihmisiin täysillä. Jos minulla meinaa mennä yhtään sooloiluksi, he varmasti estävät sen. En usko, että minulla meinaa sellaiseksi mennä missään vaiheessa, koska en ole sellainen ihminen. Aion myös löytää itselleni kampanjointipäällikön, joka kykenee ottamaan edes osan langoista omiin käsiinsä, koska olen huono delegoimaan asioita muille. Mieluiten hoitaisin asiat yksin ja itse. Opettelen kuitenkin koko ajan.

 

Näiden ajatusten keskeltä tänään, tulevaisuudessa myös muuta. Aikaisemmin kirjoittelin Wordpressin puolella olleeseen blogiin, jonka heitän tähän vielä, jos sieltä haluaa käydä lukemassa sinne kirjoitettuja asioita. Sinne tulee myös jatkossa ilmestymään tekstiä, joka liittyy kuitenkin enemmän omaan elämääni, eikä niinkään suoraan politiikkaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat